Rakas...
Tulin tallille katsomaan pitkästä aikaa Smileytä. En ollut päässyt käymään pitkään aikaan, koska oli ollut kiireitä ja koulussa olin päättänyt: "Nyt katsomaan Smiley rakkainta!" Mutta koulusta päästyä, asia oli päässyt unohtumaan mielestäni. Nyt päätin, että tulen Smileyn luo, vaikka olisin kuolemanpartailla. Poni merkitsi minulle enemmän kuin mikään, vaikka olinkin ollut senkanssa vasta vähänaikaa.
Tulin tallin pihaan, missä Jasu oli juuri hyppäämässä esteitä Smileyllä. Smiley hyppäsi ensimmäisen esteen mallikkaasti... ja toisen... kunnes se kolmannella teki äkkikäännöksen, Jasu tippui selästä ja Smiley juoksi kentän toiseen kulmaan.
"Smiley! Älä jaksa leikkiä!" Jasu huudahti tammalle, joka rouskutti ruohoa pieneen turpaansa hurjaa tahtia. Siinä vaiheessa repesin.
"Hahahahahah... eikö onnistu? Entä jos kokeilisit eka itehypätä, ja ottaisit vasta sitten Smileyn mukaan hyppäämään" irvailin leikkimielisesti Jasulle.
"Haha. Tosi hauskaa! Tuu ite hyppii, jos ei susta muuhu oo, ku nauramaan." Jasu murahti takaisin... ei ollut kai onnistunut kunnolla vähään aikaan. Sitten Smiley lähti ravaamaan kenttää ympäri.
"No voi nyt se sit haluu leikkii hippaa! Emmä tota yksin kiinni saa! HERNE! Tuu auttaa ottaa toi iteppäinen polle kiinni" Jasu huusi ja juoksi Smileyn perässä kuin päätön kana. Naurahdin ja menin kentän laidalle. Hyppäsin nopeasti aidanyli, kun poni kääntyi tulemaan kentän reunaa, jolla olin. Se kiersi ilmeisesti ympyrää. Smiley juoksi minuakohti, mutta kääntyi nopeasti keskelle kenttää. Siellä se rupesi pukittelemaan.
"Nyt laitat jalkaa toisen eteen, ettei toi ponipahanen pääse karkuun!" Jasu huohotti.
"Ei me sitä juoksemalla kiinnisaada." huomautin...
"No sitte me saarretaan se!" Jasu oivalsi
"Miten kaksi ihmistä voi saartaa ponin, joka vetää pukkja keskellä kenttää?" kysyin
"Saarretaan se nurkkaan!" Jasu ehdotti
"Entä jos ei nyt vaan kiinnitettäis siihen mitää huomiota, nii ehkä se tulee tänne." Ehdotin ja katsoin Jasua kysyästi... "mikä ihmeen kiire sillä oli saada poni kiinni?"
"No ihasama..." Jasu huokaisi ja lähti kävelemään hitaasti Smileytä kohti, joka katseli meitä ihmetellen kentän keskeltä.
Sitten se lähti laukkaamaan kenttää ympäri. Menin Jasun luokse ja otin pari porkkanaa takataskusta.
"Syödää me nää, jos ei Smileylle kelpaa!" Huusin ja ojensin Jasulle toisen porkkanan. Samalla iskin silmää.
"Ei toi koira oo!" Jasu sanoi ja heitti porkkanan olkansa yli.
"No eksää päätäs osaa käyttää!?!?" Kysyin Jasulta.
"Ihasama" Jasu vastasi. Silloin Smiley pysähtyi ja ryntäsi maassa olevan porkkanan luo. Silloin ojensin käteni niin, että Smiley näkisi porkkanani. Smiley ryntäsi äkkiä ottamaan porkkanaa.
"Ota kiinni ota kiinni!" Sanoin Jasulle joka seisoi paikallaan Smileyn vieressä. Juurikun Smiley kääntyi lähteäkseen taas ravaamaan pois Jasu ja minä syöksyimme kiinni sen ohjiin.
"No vihdoinkin..." Jasu huokaisi. Irrotin otteeni ohjista.
"Haluutko muuten ratsastaa nyt Smileyllä? En millää jaksais..." Jasu kysyi ja ojensi minulle ohjia.
"Nooo... oisinhan mää... mutku... en oo viel oikee ratsastanu..." sopersin
"Ei se mitää... senku annat pohkeita... voin taluttaa sua eka, ja sitte voin vähä opettaa sua..." Jasu ehdotti ja otti kypäränsä pois.
"No kai mä voin... mut otan eka kypärän" Sanoin Jasulle ja menin nopeasti pois kentältä, ja hain laukkuni, mihin olin laittanut kypäräni. Olin ostanut sen kesällä, mutta en ollut vielä koskaan sitä käyttänyt.
Palasin kentälle ja nousin Smileyn selkään. Jasu maiskutti ja Smiley lähti liikkelle. Smiley höristeli korviaan ja veteli päätään. Sitten Jasu nosti Smileylle ravin. Istuin syvälle satulaan, ja pidin tiukasti kiinni satulasta. Silloin Smiley pukitti parikertaa. Naurahdin ja Jasu nosti laukan. Smiley teki vielä pari pukkia, mutta meni silti sujuasti. Smiley laukkasi niin sulavasti, että irrotin sen satulasta ja levitin käteni levälleen. Se tuntui hauskalta. Oli ihanaa laukata, kun Smiley oli allani... jos kyseessä olisi ollut joku toinen poni, en olisi ikinä voinut päästää irti. Juuri silloin Smiley pukitti ja lensin sen selästä päälleni maahan... maa sattui olemaan juuri siitäkohtaa erityisen jäässä, joten se tuntui vähän päässä.
"Oi ei sattuiko!? Tuhma poni!" Jasu kysyi ja napautti Smileytä kaulalle.
"Ei se mitään... kyllä päässä vähän tuntui, mutta ei sattunut pahasti" sanoin ja nousin seisomaan. Jasu naurahti ja sanoi:
"Sua ei sattunut, mutta ainakin sun kypärä muistaa tän ikuisesti, jos et aio sitä pestä". Jasu otti koirankakkapussinsa taskustaan ja otti sillä jäätyneen kokkareen pois kypärästäni. Me molemmat repesimme nauramaan
Sitten ratsastin itse jonkunaikaa Smileyllä. Jasu kuitenkin opasti minua kokoajan. En tippunut tapahtuneen jälkeen uudestaan, vaikka meinasinkin parikertaa. Smiley teki kyllä pari äkkipysähdystä ja vaihtoi yllättäen suuntaa. Onneksi Jasu kuitenkin opasti minua erittäin hyvin <3 Hänetä tulisi varmaan todella hyvä ratsastuksen opettaja
Kun olimme valmiit, talutin Smileyn sisään talliin. Siellä Jasunkanssa yhteistuumin riisuimme, ja harjasimee Smileyn. Pesimme myös Smileyn kuolaimet... tai no Jasu puhdisti... minä puhdistin sillävälin Smileyn kaviot. Hoitojen jälkeen isäni tuli, ja heitti meidät kotiin.
Herneeeee löööe Smilly neiti <3 HM 9
